Aina myоhaan iltaisin

Марина Клименко
Aina myоhааn iltaisin,
Kun muuten nukahtaisin,
Luen meresta ja laivoista,
Ja en saa unta tuosta.

Pitkaan haaveilen mina
Omasta isosta laivasta
Pitkaan mietin mina
Tuntemattomista maista.

Minusta kapteeni tulee,
Mietin merirosvoista, seikkailuista,
Mietin naisesta joka haaveilee
Kaukana, prinsseista Uljaista.

Aiti kurkistaa puolelta oin,
Kun naki huoneessa valon,
Nyt kuin sitruunan soin,
Mita mina hanelle sanon?

Pehmeasti mutta vakavasti
Kuitenkin hieman hymyillen
-Pikkuinen, jo nukahtaisit,
Nyt sankyyn sukeltaen.

Suljen nyt silmani mina
Nukuttaa todella paljon
Tule nyt tule nyt sina
Kirjani sankarin varjo.

Otan kirjan tyynyn alle,
Suljen silmani vain nain,
Variunet kertokoon minulle,
Kaiken lukematta jaaneen.

В русском варианте это стихотворение называется "Мечты",перевод на финский Veronika Bogdanoff (Aniskina)


© Copyright: Марина Клименко, 2016
Свидетельство о публикации №216110902267
Список читателей / Версия для печати / Разместить анонс / Заявить о нарушении
Другие произведения автора Марина Клименко
Рецензии
Написать рецензию
Другие произведения автора Марина Клименко