Jaakuningatar

Olevani rakastumatta vannoin,
Mutta akkia vain haihduin,
Kun silmiisi ma katsoin,
Ymmarsin etta hukuin.

Jaakuningattarena mina olin,
Vuodesta seuravaan vain,
Monia aikoinaan jaadytin,
Torjuttuina monia sain.

Syysiltana akkia kerran
Puhals jostain lamminta tuulta,
Kerran tata voinut vastustaa en,
Kun huomasin kaiken, kulta!

Tuona iltana olooni huonoon
Yhtaan mitaan ei auttanut,
Tuona iltana olooni huonoon,
Edes kahvi ei toiminut.

Tiedat elamassa kuin saduissa
Aurinko aina sulattaa jaata,
Tiedatko kuka tassa maailmassa
Unelmista totta voisi saataa.

Se joku olisi oikein hella seka
Varmaan luotettava ja voimakas,
Saduissa tata voi nahda mut eiko
Elama voisi olla yhta kirkas?

Jaakuningatar oli vain tuskissaan,
Han yritti laskea sataan,
Han hukkui vain unelmissaan,
Kunnes joku tuli hanen valtakuntaan.

Se joku olisi oikein hella,
Varmaan luotettava ja voimakas.
Sina et olekaan saduista, herra!
Esittaydyit minulle:"Tuleva rakas".

В русском варианте это стихотворение называется "Снежная королева",перевод на финский Veronika Bogdanoff (Aniskina)