Min; kerran
Silloin, miten kaikki,
Sinne kaikki kanssa, ainiaaksi,
Kun he, my;skin min;kin!
Kerran niin, kuten aina,
Kaikkikaan kanssa, ainiaaksi,
Mutta ilma mihink;;n,
No ...m; j;in, ainiaaksi –
Kun olen pel;nnyt,
H;t; ...niin!
;kki; – kev;t tuli,
Ruoho ilmestyi taas,
Neitsyt ilmestyi taas,
Ilmestyi lehvist; taas!
Ker;in kaikki voimia, ja sinne –
Mihin aina ja ainiaaksi,
Tuolla ovat kaikki kun m;,
Tuollahan on haave.
Haaveni minun!
Kun olen tultu taloon,ei itseni varten
Palaa henken olen kisku,
Kun olen antanutkin– l;mpim;stine
S; tahtot saada kokonaan
Vieras henken palaa,
Ei vieras jotta tulla
Vasta m(in)ulle,
S(in)ulta vasta!
T;ss; my;s lampin muta
Laski pohj;lle,
On valoissa,
L;mmin
On koittanut sisimm;ss;;n!
Ei myrskyj; eik; lainej;!
Uudestaankin
On lokki veden yll;.
Henkina m; olen tyyni!
Henkini on tyyni.
Lokki моё
© Copyright: Серж Самойлов, 2017
Свидетельство о публикации №217110800545
Свидетельство о публикации №217110800545
Рецензии