Maa josta tuli oma. Osa 2

Oulu otti meidдt vastaan hyytдvillд pakkasilla, loputtomilla lumimyrskyillд ja upotti meidдt pitkддn pohjoisen yцhцn. Kaupunki on lдhellд napapiiriд, se on etelдistд Lappia.
Tuntui kuin pдд olisi ollut koko ajan hiukan pyцrдllд raikkaasta, pakkasen puhdistamasta ilmasta. Lumi nдytti sokerilta ja sitд oli siroteltuna kaikkialle, punaisiksi maalatut suomalaiset talot erottuivat siitд kodikkaina. Ikkunoissa oli kaiken vдrisiд jouluvaloja, ne antoivat lдhestulkoon jatkuvassa pimeydessд uinuvalle maisemalle erityistд viehkeyttд ja sadunomaista hohdetta. Lдmpimдsti pukeutuneet punaposkiset suomalaiset muistuttivat tonttuja. Kaikki oli kuin kuvakirjasta, jossa yhtenд isona perheenд suoritetaan sovussa askareita ja jossa hyvдntahtoiset ja hyvin jдrjestelmдlliset tontut pitдvдt pienen satumaansa asiat kunnossa.
Alkuajat asuimme mieheni vanhempien luona pienessд kylдssд viidentoista kilometrin pддssд Oulusta. Minulle se oli oikeastaan maalaiskeidas kaupungin sydдmessд. Suomi on nimittдin kuin iso lomakylд, jossa kylvetддn smaragdinvihreissд metsissд ja sinisilmдisissд jдrvissд, ja kaupungit muuttuvat kuin huomaamatta maaseuduksi.
Heidдn talonsa oli jдrven rannalla. Pientд puutarhatonttia ympдrцi tiheд pensasaita. Pihalla oli vaja, kaivo ja autotalli. Aitaa ei ollut, niin kuin ei yleensдkддn Suomessa. Kodin sydдn oli leivinuuni. Se seisoi keskellд tupaa, jossa oli pitkд puinen pцytд ja sen molemmin puolin yhtд pitkдt puiset penkit. Huoneita koristivat monet maisemataulut. Ikkunan takana oli 30 asteen pakkanen, mutta sisдllд lдmmintд ja hдmyisдд.

- Sauna on valmis! Tanja, saunaan! Eila-emдntд tuli kutsumaan.
- Hetikц? Tien pддltд suoraan saunaan?
- Ei sovi kieltдytyд, Timo naureskeli. Meillд Suomessa lдmmitetддn matkalaisille aina ensin sauna!
- Timo, kerro suomalaisesta saunasta, minд pyysin.
Saunasta puhuminen oli miehelleni selvдsti mieluista ja hдn aloitti:
- Vanha sananlasku kuuluu: ”Ennen taloa tehdддn sauna.” Suomen maaseudulla sauna on ollut elдmдn ja kuoleman paikka. Siellд synnytettiin, ja ihminen pestiin ensimmдisen kerran. Niin kuin myцs viimeisen kerran. Sauna on erottamaton osa suomalaista tapakulttuuria, se on melkein maamme symboli.
Hдn vaikeni hetkeksi ja kysyi sitten minulta:
- Osaatko arvata, kuinka paljon Suomessa on saunoja?
- Varmaankin paljon, sanoin heti.
- Suomessa on noin kaksi miljoonaa saunaa, ja asukkaita viisi miljoonaa. Kun sinut kutsutaan saunaan, se tarkoittaa ystдvyyden elettд.
Timo nosti etusormensa ylцs ja sanoi melkein kuiskaten:
- Saunaan mennддn hiljentymддn, niin kuin kirkkoon. Kovaan ддneen ei saa puhua.
Niin kaunista ja kunnioittavaa… Kuuntelin miestдni ja sydдmeni paisui ylpeydestд tдmдn pienen kansan puolesta.
Lцylyhuoneesta juoksimme punottavina ja hцyryдvinд ulos ja upottauduimme kaulaa myцten avantoon. Oli valtava kokemus imeд voimaa suoraan luonnosta!
Saunan jдlkeen Eila tarjosi herkullisia kalaleipiд, vastaleivottua pullaa ja teetд. Touhukas emдntдmme oli vдhдpuheinen, mutta hдnelle oli kunnia-asia syцttдд kaikki hyvin ja huolehtia erikseen jokaisesta. Lempiruoakseni tuli Eilan herkuista riisipuuro, jota hдn valmisti uunissa. Savipataan laitettiin riisiд, kaadettiin pддlle maitoa ja jдtettiin yцksi uuniin. Aamulla saatiin hyvin hautunutta puuroa kanelin ja marjojen kera.
Eila osasi tehdд kдsillддn vaikka mitд: leipoa leipдд, taikoa herkkuruokia, kutoa sukkia ja lapasia, virkata pitsiliinoja. Hдn opetti minut kutomaan puikoilla ja kertoili auliisti suomalaisen keittiцn saloja. Hдnen pehmeд ддnensд oli tдynnд rauhaa ja lдmpцд. Kiinnyin hдneen kovasti ja kiitollisuudesta kutsuin hдntд дidiksi. Apunaan Eilalla oli kaikessa Olavi, rehti ja sydдmellinen aviomiehensд.
Tдmд yksinkertainen kodikkuus lддkitsi parhaalla tavalla sieluni haavoja.

Ajelimme mieheni kanssa usein jдrven jддtд moottorikelkalla. Timo oli mestari sen kдsittelyssд, ja nosti nopeuden jopa 70 kilometriin tunnissa. Kerran ajoimme metsдn lдpi meren rannalle asti. Timo nyцkkдsi kohti aavaa:
- Tanja, katso, miten kaunista! Tдmд on Perдmeri.
Katselin lumoutuneena horisonttiin katoavaa valkoista aavaa.
- Kдsittдmдtцntд…, sanoin Timolle. Ilmaa voi juoda… ja tдmд hiljaisuus…
- Talvella tддllд onkin hiljaista, Timo selitti. Mutta kevддn tullen lintujen melskaaminen kuulostaa siltд kuin olisi suurkaupungin rautatieasemalla. Tдssд on meidдn laituri. Vesitse on tддltд Oulun keskustaan noin 8 kilometriд.
Olimme Varjakan pienvenesatamassa, joka puolella oli maalle vedettyinд kaikenlaisia aluksia. Nyt talvisaikaan koko paikka uinui rauhassaan ja nдytti lepддvдn kesдn hдssдkдn jдlkeen.

- Tuolla on Hailuoto. Saari kuuluu maailman suojelukohteisiin, se on kansallinen ylpeytemme. Siellд on esimerkiksi vanha saha ja paljon muutakin mielenkiintoista. Kerron sinulle sitten aikanaan kaikesta, mutta nyt palataan kotiin! Eila siellд jo varmaankin odottelee.

Pikku kylдmme nдytti minusta leikkipaikalta. Siistit suomalaiset talot sopivat vдriltддn ja tyyliltддn tдydellisesti ympдristццnsд ja ilmaisevat myцs omistajiensa makua ja persoonallisuutta. Kylдkaupat eivдt mitenkддn eroa kaupunkien myymдlцistд. Kesдteatterilla, baarilla ja tanssilavalla on oma kiistдmдtцn kulttuuriarvonsa, niin kuin pддkaupungissa omilla instituutioillaan. Puolen tunnin ajomatkan pддssд on tapahtumakeskus. Mikд heti pisti silmддni, oli suorastaan steriili siisteys, hyvд keskinдinen henki ja palvelualttius.
Iltaisin oli rattoisaa istuskella tuvassa ja keskustella erilaisista teemoista. Minulta kyseltiin elдmдstд Venдjдllд sekд venдlдisestд kulttuurista. Eilaa ja Olavia kiinnosti, kuinka venдlдisessд kylдssд eletддn, mitд maalla tehdддn.
- Kaikki on teillд niin selkeдд ja konstailematonta! Ulko-ovi on aina auki, polkupyцrдt jдtetддn huoletta kaupan eteen. Eikц tддllд ole lainkaan varkaita? minд kyselin.
- Varkauksia ei ole, ei! Joskus kauan sitten semmoista tapahtui, mutta ihmiset kokoontuivat kaikista kylistд ja peittosivat varkaan perin pohjin. Sen jдlkeen tддllд ei ole kukaan varastanut! Olavi selitti.
- Peittosivat yksissд tuumin?
- Yksissд tuumin, Olavi vakuutti ja nyцkytteli.
- Sehдn on lynkkausta! Eikц se jota rцkitettiin mennyt valittamaan poliisille? minд ihmettelin.
Kaikki nauroivat…
- No ei kai nyt mikддn rosvo mene poliisille valittamaan?
- Varmaan se oli sitten oikein toimittu, pддtin itsekseni.
Ja voi, kuinka sielussani ailahti kun Eila erддnд iltana lauloi hiljaisella ддnellддn ”Moskovan yцt”.
Kerran Olavi kertoi meille, kuinka raskasta suomalaisten on ollut saada elantonsa nдillд kivisillд suomailla. Kokonaiset kylдt ovat olleet nдlдssд ja nдlkддn on kuoltukin. Ihmiset ovat joutuneet maksamaan hengellддn jokaisesta hedelmдд tuottavasta maatilkusta.
Tдmд kaikki auttoi minua ymmдrtдmддn monia seikkoja.
- Siksi tдhдn pieneen maahan tullessaan tuntuu kaikkialla jдrjestys, kodikkuus ja kunnioitus maata ja sen ihmisiд kohtaan. Suomalaiset rakastavat Suomea. Maa on heidдn omien kдttensд tyцtд!