Maa josta tuli oma. Osa 3

  Ankara arktinen talvi on todella omalaatuinen. Puolen pдivдn aikoihin alkaa sarastaa, valoisaa on parin tunnin ajan, ja kohta koittaa taas napapiirin loppumattomalta tuntuva yц. Vдlillд sattuu kirkkaita pдiviд, jolloin kalpea aurinko voimistuu heijastuen puhtaan valkoisesta lumesta, vaikka useimmiten taivas on tummien pilvien peitossa, ja silloin on todella hдmдrдд ja ikдvдд.
Katselin ikkunasta sinistyvдд utua, mutta mielessдni en saanut tдyttд rauhaa ajatusten vasaroidessa aivoja yhtд mittaa:
- On pддstдvд johonkin tцihin! Mitд vain ensi alkuun, kunhan rahaa tulee!
- Tanja, tдnддn mennддn kirkkoon, Timo sanoi erддn kerran keskeyttдen mietteeni.
- Ortodoksiseenko?
- Luterilaiseen.
- Minkд tдhden? ihmettelin.
- Lain mukaan perheen tдytyy rekisterцityд kirkossa ja maistraatissa, vasta sen jдlkeen voimme tehdд anomuksen asunnon saamiseksi.
Timo ojensi minulle pinkan lomakkeita allekirjoitettaviksi.
- Miksi lomakkeissa on teksti kahdella kielellд? kysyin.
- Meillд on maassa kaksi virallista kieltд: suomi ja ruotsi, Timo selitti.
Tyцnsimme auki Luterilaisen kirkon suuren oven. Pappi tuli vastaan kirkkosalin poikki, joka oli tдynnд vanhoja penkkejд. Hдn tervehti meitд lдmpimдsti, ja luettuaan huolellisesti lдpi tдyttдmдmme lomakkeet, hдn kysyi minulta:
- Oletko ortodoksi?
- Kyllд, vastasin empimдttд.
- Voit kддntyд luterilaiseksi, niin ettд olette miehesi kanssa samassa seurakunnassa. Hдn katsoi minua ystдvдllisesti silmiin ja jatkoi: valinta on tietysti sinun.
Olin hetken hдmillдni. Sielu kдpertyi nurkkaan ja hiljeni. Yhtдkkiд silmien eteen tulivat дiti ja isoдiti. Tunsin kuinka se kallisarvoinen meitд sitova ja varjeleva lanka pingottui ja vдrisi… hetkessд se voisi olla poikki ainaiseksi.
- Minulla ei ole jдljellд muuta kuin uskoni. Olen ortodoksi ja aion olla vastakin, sanoin melkein kuiskaten.
Pappi hyvдksyi pддtцkseni puristaen lujasti kдttдni ja julisti juhlallisesti:
- Tдrkeintд on rakastaa Jumalaa, ei kansallisuus tai se mitд uskoa tunnustaa.
Hдn toivotti meille Herran siunausta. Ja me jatkoimme eteenpдin.
Olin hyvillд mielin. Katselin autonikkunasta talvista maisemaa. Pehmeд lumikerros peitti hellдsti alleen pellot ja metsдt. Taloja yhdistivдt auratut tiet, joiden varsilla olivat postilaatikot rivissд kuin leikkimцkit. Jokainen nдistд koristeellisista laatikoista kertoo isдntдvдen kдsityцtaidosta. Somia taloja ympдrцivдt omenapuut, pihlajat ja marjapensaat, nyt ne olivat tietysti koristeellisesti lumen kuorruttamia. Puiden oksiin oli ripustettu kuin joulukoristeita, pieniд punaisia mцkkejд, ja pensaissa oli tuuheita kauralyhteitд.
- Onpa sieviд ruokintapaikkoja! Ikkunoita ja kaariaukkoja… aivan kuin taloja, minд ihastelin.
- Nuo mцkit, joissa on kaariaukko ovat oravia varten, ja pieni-ikkunaiset ovat linnuille. Asukkailla on lintujen kanssa erityinen sopimus, Timo kertoi hymyillen, he auttavat lintuja ravinnonsaannissa talvella, ja linnut vuorostaan ilahduttavat heitд kevддllд upeilla konserteillaan.
- Laulavatko teillд kevдisin satakielet? minд kysyin epдvarmasti.
- Kyllд laulavat, Tanja! Mieheni rauhoitti minua. Ja voi ettд laulavatkin!
- Mitд on ”solovej” suomeksi?
- Satakieli.
- Se tarkoittaa sataa ддntд!
Minua ei lakannut ihmetyttдmдstд maan vaatimaton yksinkertaisuus ja joka yksityiskohdassa nдkyvд sдntillisyys. Kaupungin kadut olivat siistejд, jalkakдytдvдt ja pyцrдtiet moitteettoman tasaisia, julkiset kдymдlдtkin valkoisen puhtaita, jokaisessa suihku, kaikki kiiltдvдд ja kuurattua!
- Me totumme lapsesta lдhtien kuriin ja jдrjestykseen, Timo naurahteli.
Mietin, mikд onni suomalaislapsilla onkaan syntyд maahan, jossa vallitsee kaikkinainen ympдristцn ja toistensa kunnioitus. Paljon se on myцs vaatinut verta ja uhreja, senkin jo tiedдn.
Kun saavuimme asuntotoimistoon, olin tдysin varustautunut siihen virkailijoiden kopeuteen ja karkeuteen, johon olin venдlдisenд tottunut. Minд en toden totta ollut imenyt дidinmaidossa luottamusta virastoihin, pдinvastoin kuin suomalaiset. Mutta jдttдessдmme asuntoanomusta, saimmekin inhimillistд huomiota ja apua. Ja viikon kuluttua meille jo osoitettiin oma asunto!

Olohuoneemme ikkunasta nдkyivдt kuusten ja mдntyjen latvat, jotka olivat kдpyjд tдynnд. Ne huojuttivat tuulessa tuuheita oksiaan aivan kuin tervehtien meitд. Toisen huoneen ikkunasta sai ihailla auringonlaskua. Valoisassa keittiцssд oli valkoiset kaapistot, jддkaappi ja liesi. Kaikki paikallaan.
- Tдssд on nyt meidдn koti! Timo nyцkkдsi ja hymyili minulle sekд lisдsi: Tanja, sauna ja pesutupa ovat kellarikerroksessa.
- Kiitos, Jumala, nyt meillд on oma katto pддn pддllд, rukoilin ддneti.

- Anastasialla alkaa huomenna koulu, Timo sanoi erддnд pдivдnд.
- Tдytyy varmaan olla koulupuku? Kirjat, vihkot! aloin touhottaa. Millekцhдn luokalle hдn pддsee? Kerro, Timo jotain suomalaisesta koulusta, mitkд vaatimukset, minkдlaista opetusta. Haluan tietдд, mikд hдntд ja meitд odottaa.
Timo asettautui mukavasti ja alkoi kertoa:
- No kuunnelkaa. Suomalaisessa koulussa on kaksi tasoa: ala-aste eli luokat 1-6 ja ylдaste eli luokat 7-9. Ikдnsд puolesta Anastasia varmaankin laitetaan ylдasteelle. Sen jдlkeen hдn voi jatkaa edelleen 10:nnelle luokalle, parantaa tietojaan ja mennд ammattikouluun taikka jatkaa opintoja lukiossa, joka on niin kuin Venдjдllд 11: s ja 12:s luokka. Hдn voi itse aikanaan pддttдд, minkдlaisen koulutuksen haluaa. Ja kaiken mitд tarvitaan, antaa koulu.
- Minkд kaiken?
- Meillд on maksuton opetus. Siihen kuuluvat vielд ateriointi, retket, museokдynnit, koulutaksi, oppikirjat, kaikki muistiinpanovдlineet, laskurit, notebook-tabletit. Дlд, Tanja, huolehdi! Mieheni rauhoitti minua. Meillд ei ole Suomessa koulupukua eikд mitддn muutakaan vaatepakkoa tai rajoitusta, voit mennд sinne vaikka pyjamassa. Vaihtokengдt tдytyy olla, mutta suurin osa ala- ja ylдasteen lapsista on mieluiten sukkasillaan. Meillд on kдytцssд arvosteluasteikko 1:stд 10:een, mutta seitsemдnteen luokkaan asti kдytetддn sanallista arviointia. Timo hymyili ja jatkoi: Kaikenlainen rahankeruu vanhemmilta on kielletty, oli tarkoitus mikд hyvдnsд.
- Uskomatonta, mikд kuri ja jдrjestys! jouduin taas ihmettelemддn.
- Anastasialla on vielд paljon uutta ja mielenkiintoista edessд, Timo sanoi iloisesti.
Mutta jokin minua yhд huolestutti.
- Hyvд on! Rauhoittelin itseдni ja tytдrtдni. Jumalan avulla kaikki kyllд selviдд.
Ja niin tytдr meni suomalaiseen kouluun, ja minд puolestani sain paikan aikuiskoulutuskeskuksessa. Isoja askeleita meidдn pienessд elдmдssдmme.