Maa josta tuli oma. Osa 4

Kerran Timo tuli ja antoi minulle kirjekuoren:
- Tanja, sinulle on kirje.
Henkeдni pidдttдen ja hitaasti tankaten luin kutsun haastatteluun.
- Hurraa! Pддsen opiskelemaan. Ja sen jдlkeen tцihin! Vai mitд? Timo! minд tцnin hдntд innosta.
Tдytyy myцntдд, ettд kaikesta avusta ja lдmmцstд ja huolenpidosta huolimatta ensimmдinen vuosi Suomessa oli vaikea. Vдlillд iski haikea tunne, ettei tдmд maa koskaan tдysin ole minun. Tдllaiset hetket, joina tunsi sittenkin tarpoessaan pддsevдnsд eteenpдin, olivat kullanarvoisia.
- Kyllд, kyllд. Mutta katso, tдssд lukee, ettд sinun on mentдvд kielikokeeseen. Tanja, sinulla on vielд paljon opittavaa ja paljon on tehtдvд tyцtд, jotta saat oikeuden elдд tддllд. Timo halasi minua ja jatkoi: Sinд olet vahva! Sinulta kaikki kyllд onnistuu!
Ymmдrsin, ettei Suomessa, niin kuin ei muuallakaan, anneta mitддn ilmaiseksi. Minun oli nдytettдvд itselleni ja lдheisilleni, ettд kykenen omalla tyцllдni, ilman muiden apua, turvaamaan perheeni elдmдn.
Haastattelu meni hyvin ja sain kutsun opiskelemaan. Siinд sitten seisoin yhtдkkiд auditorion edessд:
- Auta minua, Luoja! rukoilin mielessдni ja astuin tilavaan ja valoisaan luokkahuoneeseen.
Pienen ryhmдmme opettaja selitti, ettд koulutus on maksuton, minkд lisдksi 11:n kuukauden kuluttua jokaiselle oppilaalle maksetaan tukirahaa.
Teoriatunneilla kokeneet opettajat kertoivat Suomen historiasta, sддstдvдisestд, kдytдnnцllisestд ja viisaasta suhtautumisesta omaisuuteen – kaikesta siitд, missд suomalaiset olivat kasvaneet vuosisatojen ajan.
Myцhemmin opetusta ja kдytдnnцn harjoittelua oli ravintolassa ja hotellissa. Minua hдmmдstytti kaikki nykyaikainen vдlineistц sekд ymmдrtдvдinen ja hienotunteinen opetustapa. Kaikessa tuntui, ettд valtio oli meitд tukemassa. Pelko alkoi haihtua. Tilalle tuli luottavaisuus. Elдmд alkoi asettua uomiinsa.
Samaan aikaan pдivдt kдvivдt pitemmiksi, yцt lyhyemmiksi. Armas aurinko paistoi sinisellд arktisella taivaalla. Tuuli kantoi sen lдmpimiд sдteitд. Se kдvi leikkisдsti puiden latvoihin, peltoon ja jдrven selдlle peittдen kaiken elollisen helliviin aaltoihinsa.
Oli sunnuntaiaamu… virkeдt sinitiaiset tervehtivдt uutta pдivдд pontevasti viserrellen.
- Tiistaina meillд on laskiainen! Timo ilmoitti aamiaisen jдlkeen. Aamulla menemme heti kylддn Eilan ja Olavin luo. Suomeksi laskiaista kutsutaan myцs rasvatiistaiksi, koska se on aina tiistaipдivд.
- Hauska nдhdд, miten teillд vietetддn laskiaista! sanoin miehelleni.
- Ensinnдkin se on pдivд, jona sanotaan hyvдstit pimeдn ajalle ja ryhdytддn kevддn odotukseen. Laskiainen on aina seitsemдn viikkoa ennen pддsiдistд. Meillд luterilaisilla se on paaston alku. Talven loppumista juhlitaan tansseilla ja mдenlaskulla. Silloin syцdддn paljon. Kaupoissa on jo perinteisiд laskiaispullia. Vehnдpullat kermavaahdon ja hillon kanssa ovat herkkua! Eila kertoo sinulle vielд kaikenlaista, hдn se tietдд. Huomenna mennддn kauppaan ja ostetaan kaikki, mitд tarvitaan.
Valtava ostoskeskus hohteli monivдrisine mainoksineen. Siellд oli lukuisia myyntiosastoja, ravintoloita ja kahviloita, joista tuli niin herkullisia tuoksuja, ettд pддtд pyцrrytti. Joka puolella oli vaikka minkдlaisia elintarvikkeita, mutta minusta nдytti, ettд suomalaiset valitsivat kalleimpia.
- Miksi he niin tekevдt? kysyin mieheltдni.
- Paikallisesti kasvatetut vihannekset – perunat, porkkanat, lantut ja sipulit – ovat luonnonmukaisia ja puhtaita, sen takia ihmiset valitsevat mieluiten ne. Se on meille hyvд ja myцs valtiolle. Kaksinkertainen hyцty.
Myцhemmin huomasin itsekin, ettд paikalliset tuotteet ovat tuoreimpia ja parhaimman makuisia. Ja miten maukasta leipдд tддllд leivottiinkaan!
Minua houkutti punainen kyltti ”ALE”.
- Timo! Mitд tarkoittaa tuo ”ALE”?
Se tarkoittaa alennusmyyntiд. Meillд on aina juhlien alla alennuksia, ihmiset ovat tyytyvдisiд ja saavat syцdд ja juoda tarpeekseen, Timo naureskeli.
- Niinpд! sanoin.
Ja sitten matkaan kohti Eilan ja Olavin kylдд.
Laskiaissдд oli pientд pakkasta ja aurinkoa. Ilmassa oli sekд juhlan ettд kevддn odotuksen tuntua.
Kodikas talo otti meidдt vastaan vieraanvaraisesti niin kuin aina. Olavi oli pihalla hakkaamassa koivuklapeja, ja Eila touhusi keittiцssд. Talossa tuoksui jokin keitto ja vehnдpulla.
Aloimme jutella Eilan kanssa. Hдn katsoi minuun ystдvдllisesti ja kysyi:
- Vietetддnkц teillд laskiaista?
- Ai vietetддnkц! Kyllд! Meillд paistetaan blinejд, lasketaan mдkeд kelkoilla, leikitддn piirileikkejд, kylдillддn…
Hдnen kasvonsa kirkastuivat.
- Tanja, tдnддn paistetaankin yhdessд venдlдisiд blinejд!
Sillд aikaa kun paistoimme blinejд, Eila kдvi oikein muistelemaan vanhoja tapoja.
- Ennen vanhaan Suomessa naiset lopettivat tдnд pдivдnд kehruutyцnsд – siinд oli sitten kasoittain pellavaa, hamppua ja villaa. Oli tдrkeдд lopettaa tyц ajoissa, jotta ehti laittautumaan. Saunaan oli mentдvд valoisaan aikaan. Saunan jдlkeen naisten oli jдtettдvд hiukset hajalleen ja kammattava niitд paljon, silloin tuli pellavasta hohtavan puhdasta ja sileдд. Pдivдllд syцtiin kyllikseen lihaa, sillд lihansyцnti oli sitten pддsiдiseen asti kielletty. Minд olenkin keittдnyt tдnддn perinteisen hernerokan, ja teen vielд rieskoja lisдksi.
- Miten sinд teet hernerokan? minд kysyin.
- Ohje on hyvin yksinkertainen. Herneitд liotetaan yцn yli runsaassa vedessд, vesi vaihdetaan vдlillд. Pannaan kiehumaan liedelle noin puoleksi tunniksi. Lisдtддn pilkottu sipuli ja mausteet. Herneitд pitдд keittдд pari tuntia, niin niistд tulee ihan pehmeitд. Puolta tuntia ennen valmistumista, pilkotaan mukaan siansivua. Tarjoillaan sinapin ja raastetun sipulin kanssa. Ja kaupaksi menee!
Eila pyцrдytti vielд tomerasti rieskat, ja kutsui sitten kaikki syцmддn. Juhlapцytддn kannettiin lisдksi graavilohta, kermaista sienisalaattia, katkarapusalaattia ja valkosipulilla maustettuja suolakurkkuja. Kaikki sцivдt hernerokkaa posket pullollaan.
- Tдmд on oikein hyvдд, mutta aika rasvaista, Timo huomautti.
- Rasvaista sen kuuluukin olla, Eila sanoi topakasti ja lisдsi: Ennen oli niin, ettд mitд rasvaisemmiksi jддvдt sormet ja suu, sitд paremmin antaa lehmд maitoa ja sika lihoja. Ja rasvaa ei saa sormista pyyhkiд, sen tдytyy itsekseen lдhteд.
Eila vilkaisi Timoa ja sano vielд:
- Ja se joka omia sormiaan nuolee, saa haavan omasta sirpistддn.
Sдteilevд emдntд tarjoili blinien kanssa kermavaahtoa ja mansikkahilloa.
- Syцkдд ja nauttikaa! Ruoka on pцydдllд koko pдivдn, vanhan tavan mukaan, silloin tulee hyvд satovuosi. Sitten hдn siristi ovelasti silmiддn ja kysyi: kai te mдkeen menette?
- Tдmmцisen aterian jдlkeen ei kyllд taida mдkeen jaksaa… minд дhkyin nauraen.
- Meillд oli ennen oikein erikoiskelkat, joilla laskettiin mдkeд. Pulkat. Sanottiin, ettд mitд pitemmдlle pulkka liukuu, sitд enemmдn tulee pellavaisia.
Ja tдytyihдn meidдn toki vanhaa tapaa noudattaa. Mдenlaskukilpailu oli hauskaa sekд aikuisista ettд lapsista, ja kylmд maa alkoi tuntua yhд tutummalta ja rakkaammalta…