Maa josta tuli oma. Osa 8

- No nyt on taas rauha… ja kansa tekee sitkeдsti tyцtд juhannukseen asti, Timo jutteli pдivдllispцydдssд.
- Milloin on juhannus, Timo?
- Kesдllд. Se on kesдpдivдntasauksen juhla ja sitд vietetддn 23.-24. kesдkuuta. Silloin menemme varmasti Eilan ja Olavin kanssa huvilalle, suomeksi ”mцkille”.
- Kivaa! Onko mцkki kaukana Oulusta?
- Melkein 100 kilometrin pддssд, metsдn keskellд pienen jдrven rannalla. Sinne lдhdemme! Nдette metsдpirttimme.
- Tiedдtkц, Timo, mikд minua hдmmдstyttдд?!
- No, mikд nyt tдllд kertaa?
- Moni asia tдssд maassa, ja nyt tдllд hetkellд suhtautuminen roskiin. Miten paljon tцlkkejд, muovipusseja ja pulloja heiteltiinkддn ympдriinsд juhlan aikana, ja tдnддn kun kuljen kaupungilla, joka paikassa on putipuhdasta. Kaikki tцrky on pakattu asiaankuuluvasti muovipusseihin ja lajiteltu ja viety roskasдiliцihin. Jokaisen sдiliцn kyljessд on ohjeet siitд, minkдlaiselle jдtteelle se on tarkoitettu: lasille, biojдtteelle, kartongille, paperille ja sekajдtteelle. Eikд siinд ole mitддn vaikeaa, siihen on vain totuttava. Ja paikoissa joissa jдtesдiliцt seisovat on aina hyvin siistiд eikд siellд ole ikinд mitддn epдmiellyttдvдд hajua.
- Totta. Marketeissa on vielд erityisiд pisteitд, joihin saa jдttдд tyhjдt pullot. Se toimii hyvin, sillд ihmiset saavat takaisin hiukan siitд rahasta, jonka maksoivat juomista. Ja ne joilla ei ole paljon rahaa taskussaan, kerддvдt mielellддn pulloja kaduilta, Timo selitti.
Eikд siinд ole mitддn moitittavaa, tдytyy vain noudattaa tiettyjд jдrjestyssддntцjд, sopivaisuutta ja lakia. Myцhemmin huomasin, ettд vanhoja kдytettyjд vaatteitakin viedддn erityisiin keltaisiin sдiliцihin, joita on tietyissд paikoissa. Sieltд ne kerдtддn ja lajitellaan ja viedддn kierrдtysmyymдlцihin. Oppitunnilla meille kerrottiin, ettд Suomi on johtava maa lasin ja paperin uudelleenkierrдtyksessд. Taas yksi syy olla ylpeд tдstд maasta. Jokainen suomalainen osallistuu nдin koko maapallolle tдrkeддn ympдristцnsuojeluun!
Kerran kun kдvelin pitkin joenrantaa, huomasin vanhan miehen, joka puuhaili ahkerasti jotakin pienellд palstallaan. Sitten nдin hдntд usein kдvelyretkellдni, kuinka hдn tuli ulos lapio olallaan ja kaivoi palstaltaan johtavaa uomaa. Alkuun vain vilkaisimme toisiamme, myцhemmin aloimme nyцkдtд tai tervehdimme tuttavallisesti sanomalla ”hei!”. Erддnд lдmpimдnд
toukokuun pдivдnд me tutustuimme ja aloimme jutella. Vesi vдlkkyi auringonsдteiden alla, kuin jдnikset olisivat vilistдneet sillд. Nдky tдytti mielen ilolla. Toukokuun aurinko hyvдili nuorta ruohoa. Ympдrillд kukkivat kielot ja tuoksuivat aivan taivaallisesti. Kaikki tuo teki niin autuaaksi, ettд oli ihan pakko jakaa sitд jonkun kanssa.
- Oletko sinд venдlдinen? vanha mies kysyi minulta.
- Olen. Minun nimeni on Tatjana. Ojensin kдteni.
- Jani. Venдjдksi se on Ivan, hдn vastasi. Miten sinд Suomeen jouduit?
- Muutimme tдnne mieheni kanssa. Se on pitkд tarina eikд mitenkддn mielenkiintoinen…, huitaisin kдdellдni.
- Siitд on kauan kun olen puhunut venдlдisten kanssa! Istutaanpa tдnne. Vanhus osoitti penkkiд joen rannalla. Hдn oli hetken vaiti ja kysyi siten:
- Mitдs Venдjдlle kuuluu? Entiseen Neuvostoliittoon…
- No, kaikenlaista, minд vastasin vдhдn haluttomasti. Olen katsonut, ettд olette jo kauan kaivaneet tuota uomaa…
Vanhus ei vastannut vдhддn aikaan mitддn, sitten hдn jatkoi:
- Minд olen sairastellut kauan… Ja nyt kun kevдt on tullut, kerдsin voimani ja tuli tдnne jokea katsomaan ja mitenkд luonto herдд ja huomasin sattumalta tuon kohdan, siinд on lдhde.
Pieni tyцmyyrд oli siinд raivannut tietд juurten ja vanhan heinдn lдpi – se kosketti minua. Miesrukka oli heiverцisen nдkцinen, mutta hдnen sisunsa antoi minullekin voimaa. Hдnen onnistui siinд istuessamme tartuttaa minuun elдmдnrakkauttaan ja energiaansa.
- Maailmassa ei ole mitддn sattumanvaraista! sanoin vanhukselle.
- Luonto on yhtд ihmisen kanssa. Kaikki joet, purot ja virrat ovat tдmдn maamme verisuonia… lдhteiden on pysyttдvд puhtaina, siinд on koko ihmiskunnan pelastus! Vanhus vaikeni.
Siinд se – koko yksinkertainen ja viisas salaisuus. Vesi on olemassaolomme kaikkein tдrkein asia, se vaikuttaa mieleemme ja terveyteemme.
- Katsopas kieloja.
Hдn kumartui poimimaan kukan ja ojensi sen minulle kohteliaasti kumartaen:
- Tдssд! Nдitд saa poimia sieltд, missд niitд on paljon.
- En ole koskaan nдhnytkддn nдin valtavia mддriд kieloja. Nдmд pienet valkoiset kellot tuoksuvat saapuvalta kevддltд.
- Ni-iin… vanhus yski hiukan. Kieloja romanttisempaa kasvia ei olekaan. Se symbolisoi rakkautta, uskollisuutta, hellyyttд ja puhtautta.
- Tiedдtkц, minд sanoin miehelle, me uskovaiset sanomme, ettд kielot ovat Jumalanдidin kyyneleitд hдnen surressaan poikaansa.
- Venдjдn kansalla on hienoja perinteitд ja tarinoita, tiedдn, hдn myцnteli. Saatte olla ylpeitд. Viimeisen Venдjдn keisarinnan Aleksandra Feodorovnan lempikukka oli muuten kielo. Hдnen puolisonsa Nikolai II antoi keisarinnalle lahjaksi upean Fabergй-pддsiдismunan, joka oli koristeltu helmi- briljantti kieloilla. Kuuluisa Fabergй muuten on haudattuna tддllд Suomessa, Helsingin ortodoksisella hautausmaalla. Kдypд tervehtimдssд hдntд joskus.
- Ehdottomasti menen!
Vanha mies hymyili ja jatkoi:
- Tiedдtkц, ettд tдmд kukka on myцs meidдn kansallinen symbolimme. Olet varmaan huomannut, ettд vaatimaton ja sielukas kielo koristaa maamme kolikoita. Hдnellд oli vielдkin pehmeдmpi hymy kun hдn sanoi: Kielosta puhutaan jopa Raamatussa… Korkeaveisussa. Se edustaa kauneutta, siinд puhutaan laakson liljasta. Muinaisina aikoina ihmiset olettivat, ettд sillд on erilaisia vaikutuksia riippuen kuun vaiheista. Jos kukkia poimii uudenkuun aikaan, ne antavat voimaa muutokseen, ne taas jotka poimitaan tдydenkuun aikaan toimivat pдinvastoin, nostattavat pysyvдд rakkautta ja uskollisuutta.
Vanhus osoitti sormellaan nurmikkoon:
- Nдetkц tuon hyцnteisen tuossa?
Ruohonvarressa oli цtцkkд, jonka selдssд oli seitsemдn mustaa pistettд.
- Sehдn on leppдkerttu, sanoin ilahtuneena. Me leikimme niillд lapsena…
- No niinpд, ukko jatkoi, sekin on tдmдn maan symboli.
- Leppдkerttu?
- Niin, oikein vertauskuva. Maamme luontoihmiset ovat tehneet paljon herдttддkseen kiinnostusta jopa hyцnteisiin. Suomalaislapset valitsivat ддnestдmдllд tuon pienen olennon postimerkin aiheeksi. Kun leppдkerttua pidellддn kдmmenellд, sille lauletaan laulu: ”Lennд, lennд, leppдkerttu, ison kiven juureen: Siellд дitis, isдs keittдд sulle hyvдд puuroo.”
- Meillдkin lapset laulavat melkein samoilla sanoilla!
- Kaikki elдmд maapallolla on riippuvaista luonnosta, Jani sanoi. Kaikki. Hдn nousi penkiltд ja toivottaen minulle hyvдд pдivдnjatkoa, painui taas omiin hommiinsa.
Minд kuljin eteenpдin haistellen kukkivia tuomia ja kaikkea sitд taivaallista tuoksua, joka maan pддllд vallitsi. Runsaina kukkivat narsissit joen varrella ja puulaiturit penkkeineen kutsuivat levдhtдmддn. Joen virtaus nдkyi pyцrteinд kirkkaanmustana kimaltavassa vedessд. Laskin varovasti jalat kirpaisevaan veteen…
- Jumala ajattelee minua taas… lдhetti keskustelukumppaniksi noin viisaan sielun.