Maa josta tuli oma. Osa 10

 Miljoonia vuosia sitten valtava voima muovasi hдmmдstyttдvдn monenlaisia maisemia tдssд pohjoisessa maassa. Mдnnyt, kuuset ja koivut ovat erottamaton osa Suomea. Tyynenд siintдvдt jдrvet lukemattomine metsдn peitossa olevine saarineen ja kannaksineen, tarjoavat kauneutta, jota ei ole ennen kohdannut missддn.
On tyyni kesдkuun ilta. Metsдn siimeksessд, jдrven rannalla, se tuntuu erityisesti. Lintujen konsertti on vдhitellen hiipunut, illan viileys levittyy kaikkialle…
Takassa rдtisevдt puut kodikkaasti ja antavat lдmpцд tupaan. Katselen tanssivia tulenliekkejд ja mietin:
- Miten ihanaa, ettд maailmassa on tдllaisia syrjдisiд loukkoja, jonne pддsee piiloutumaan kaikelta…
- Tiedдtkц, Timo, minua ei pelota ollenkaan olla tддllд.
Timo piti takassa tulta yllд ja kohenteli sitд sekд tyцnteli pesддn lisдд koivuklapeja. Hдn oli jonkin aikaa vaiti ja sanoi sitten:
- Mikд tддllд nyt voisi pelottaa, luonnon keskellд? Ja metsдд ja vettд on Suomessa kaikkialla, yli puolet koko pienen maamme pinta-alasta on metsдn peitossa. Niin ettд metsдlдisiд me olemme ja ylpeitд siitд. Luonnosta saamme maukkaita herkkujaan ja sielunrauhaa. Ystдvдhдn luonto meille on.
Дkkiд Timo nosti etusormensa ilmaan ja sanoi:
- Kuuntele!
Korkeiden kuusten latvusten humina ja lehtipuiden kahina olivat kesдistд musiikkia. Ilmassa leijui jotakin arvoituksellista… Hдn jatkoi:
- Puhtaat jдrvivedet antavat ihmisille voimaa ja terveyttд, ruokkivat heitд kalalla.
- Onko tддllд paljon kalaa? kysyin.
- Vaikka kuinka paljon, ja kaikenlaista kalaa! Timo vastasi innoissaan.
- Ai, minkдlaisia? minд kyselin kiinnostuneena.
- Mitд kalaa tддltд ei saa! On merilohta ja jдrvilohta, nieriдд, kirjolohta, harjusta, kuhaa, siikaa, haukea, ahventa, lahnaa, madetta… Mehдn ollaan Olavin kanssa oikein
himokalastajia… Loppukevддstд ja kesдllд tulee hyvin sдrkeд ja lahnaa. Ja Eila taas on mestari kalanvalmistaja. Hдn tekee, kuule, sellaista kalakeittoa! Mmm… Ja paistettu sдrki, ai, ai, sitд nuollaan sormetkin!
- Aaa…? Voi ettд! Niin, onhan kaupoissa nдkцjддn kaikenlaista, valmistettunakin olen nдhnyt, tulee suoraan uunista!
- Lohi on yleensд perдisin meidдn omista vesistдmme, mutta tдnne tuodaan myцs norjalaista lohta, se on rasvaisempaa ja halvempaa kuin tдkдlдinen. Mutta kyllдhдn me arvostamme paikallisia tuotteita, olkoonkin ettд ne ovat vдhдn kalliimpia, mutta laatu on sitten hyvдд. Otetaan esimerkiksi ahven. Se on kansalliskalamme. Se elдд ja lisддntyy hyvin sekд meressд ettд jдrvissдmme. Vesistцjemme vedet ovat hyvдssд kunnossa, siksi myцs pienistд jдrvistд saa kalaa. Olet varmaan huomannut, ettд tддllд voi juoda vettд suoraan hanasta. Se on maailman puhtainta, missддn muualla ei ole sellaista vettд! Ja tiedдtkц, hдn jatkoi, ettд vanhojen talojen pihoissa on kaivoja, joista sukupolvi toisensa jдlkeen saa kirkasta lдhdevettд.
Kuuntelin miestдni tarkkaavaisesti. Hдnen puhuessaan vedestд, tuntui kuin se olisi pessyt minua sisдltдpдin. Kyyneleet alkoivat valua tahtomattani.
- Tanja, mitд sinд itket? Timo kysyi ja tuli halaamaan minua.
- Timo, kyynelten kautta ihminen pддsee lдhemmдksi Luojaansa.
Me istuimme kauan katselemassa, kuinka tuli hiipui takassa. Kumpikin omissa mietteissддn…
Aamun koittaessa pikku mцkkiimme kantautui lintujen ihana liverrys. Menin jдrven rantaan… aamukaste kasteli paljaat jalat… Tyynellд vedenpinnalla leikittelivдt ensimmдiset auringonsдteet. Sukelsin pдд edellд veden viileyteen, se raikasti koko ruumiin ja sielun, teki olon niin kevyeksi.
Jani-vanhus piti huolta lдhteestддn – miten oikeassa hдn olikaan. Elдvд vesi on tдynnд parantavaa voimaa, sitд ei voita mikддn.
Aamu-uinnin ja aamiaisen jдlkeen Timolla oli meille heti ohjelmaa.
- Tanja! Nyt ei pidд hukata kallista aikaa, hypдtддn veneeseen! Mieheni komensi.
Timo otti mukaan kaksi onkea ja purkillisen matoja, asettui keskituhdolle ja alkoi rivakasti soutaa. Vene leikkasi tyyntд metsдjдrven pintaa.
Unohtumaton arktinen juhla kimmeltдvдn veden ja puhtaan ilman sekд metsдn tuoksujen keskellд!
Jдrvessд oli todellakin paljon kalaa. Timo ehti tuskin laittaa syцtin koukkuun ja heittдд veteen, kun alkoi syцdд.
- Parempaa kalapaikkaa kuin tдmд meidдn jдrven perд, ei olekaan! Ja eikц ole kaunista? Timo viittoili ympдrilleen.
- Saako Suomessa kalastaa missд vain?
Timo seurasi kohonsa vaivihkaista liikettд vedessд ja alkoi puhella puoliддneen:
- Tдllaisilla ongilla kuin meillд on, saa ihan vapaasti kalastaa missд vain, oli meri tai jдrvi tai joki. Muussa tapauksessa tarvitaan lupa. Ja tддllд onkin tarkka valvonta! Kalastusluvan voi tarkistaa paitsi virallinen valvoja, myцs kuka tahansa kalastaja. Jokainen suomalainen osallistuu ympдristцn suojeluun ja valvontaan. Oletkos, Tanja, muuten koskaan saanut kalaa?
- Ai ettд olenko? Minun kotikylдssдni Ninovkassa kulkee joki, Oskol, ja siellдhдn me kaikki lapset kalastimme kesдisin.
- Mitenkд te kalastitte?
- Kuka mitenkin. Yhdellд oli onki, toiset kдvelivдt pitkin rantaviivaa haavi kourassa. Ja pilailimme kalastajien kustannuksella – hiivimme korkealla rantatцyrддllд heidдn ylдpuolelleen ja heittelimme sitten pikkukiviд heidдn onkiensa eteen…
Timo kuunteli huvittuneena.
- Mitд jos lдhdettдisiin syksyllд kдymддn siellд sinun Ninovkassa?
- Huraa!
Iloisella mielellд palasimme rantaan kalansaaliinemme.
- Perkaa sinд nдmд ahvenet, niin minд teen sillд aikaa tulen tuonne…, hдn nдytti sopivaa pientд paikkaa nuotiolle. Nyt kuuluu laittaa kalakeitto, illalla sitten kotiin, mieheni myhдili.
Ympдrцivдn luonnon kauneus, nuotiosta nouseva savu ja kalakeiton tuoksu… Kun pakkasimme tavaramme autoon, aurinko vilkutteli vielд viimeisiд sдteitддn, sitten ne katosivat, tullakseen jдlleen esille puiden takaa. Juhlallinen autuus vallitsi viilenevдssд pohjoisen illassa.